38+6
tiistai, 10. kesäkuu 2008
Viimoinen viikko ennen laskettua aikaa..
38+6
tiistai, 10. kesäkuu 2008
Huh Hellettä!
Nyt alkaa sitten olla viimeset viikot pallomasina käynnissä!
Huomenna tasan viikko laskettuunaikaan ja olo alkaa olla kärsimätön :)
Olo on aivan loistava, pikkuinen kun ei ole vielä laskeutunut kovinkaan alas ja pystyn liikkumaan aivan normaalisti.. raivotarjonnassa on kuitenkin ollut jo viikkoja..
Pitäsi varmaan alkaa pakkailemaan valmiiksi sairaalakassia, lähdön ajankohtaa kun ei millään voi tietää ja luulen että kun supistukset alkavat niin minä en siinnävaiheessa ala mitään kassia enään pakkailemaan :D
Synnytys ei minua jännitä. Uskon että se menee oman painonsa mukaan, mitään en varsinaisesti ole siitä suunitellut , kipujen mukaan sitten lääkitystä, ei ylimääräisiä, mutten myöskään ala turhaan kärsiä ilman jos tuntuu etten sitä kestä.
Mieskin on alkanut tulla kärsimättömäksi ja kyselee jatkuvasti milloinkohan se lähtö mahtaisi tulla, mihin numeroon pitää soittaa ennen lähtöä ja mistä sitä tietää milloin pitää lähteä!!
Koiran hoidostakaan ei tarvitse huolehtia kun päätttiin hylätä perhehuone ajatus ja mies siis majailee yöt kotona, huolehtii koirasta ja pitää kodin järjestyksessä ;)
Ainoastaan kotiin paluu huolettaa, se miten Remu ottaa uuden tulokkaan vastaan..
Vaikka kiltti koira onkin, ei voi tietää onko se loppujenlopuksi kuitenkin mustasukkainen.. Massaakin sillä on pienen härän verran niin saattaa vahingossa innostuksissaan olla liian raju pienokaisen kanssa..
Pitää vain olla aina läsnä ja silmät selässäkin ;)
Huomenna tasan viikko laskettuunaikaan ja olo alkaa olla kärsimätön :)
Olo on aivan loistava, pikkuinen kun ei ole vielä laskeutunut kovinkaan alas ja pystyn liikkumaan aivan normaalisti.. raivotarjonnassa on kuitenkin ollut jo viikkoja..
Pitäsi varmaan alkaa pakkailemaan valmiiksi sairaalakassia, lähdön ajankohtaa kun ei millään voi tietää ja luulen että kun supistukset alkavat niin minä en siinnävaiheessa ala mitään kassia enään pakkailemaan :D
Synnytys ei minua jännitä. Uskon että se menee oman painonsa mukaan, mitään en varsinaisesti ole siitä suunitellut , kipujen mukaan sitten lääkitystä, ei ylimääräisiä, mutten myöskään ala turhaan kärsiä ilman jos tuntuu etten sitä kestä.
Mieskin on alkanut tulla kärsimättömäksi ja kyselee jatkuvasti milloinkohan se lähtö mahtaisi tulla, mihin numeroon pitää soittaa ennen lähtöä ja mistä sitä tietää milloin pitää lähteä!!
Koiran hoidostakaan ei tarvitse huolehtia kun päätttiin hylätä perhehuone ajatus ja mies siis majailee yöt kotona, huolehtii koirasta ja pitää kodin järjestyksessä ;)
Ainoastaan kotiin paluu huolettaa, se miten Remu ottaa uuden tulokkaan vastaan..
Vaikka kiltti koira onkin, ei voi tietää onko se loppujenlopuksi kuitenkin mustasukkainen.. Massaakin sillä on pienen härän verran niin saattaa vahingossa innostuksissaan olla liian raju pienokaisen kanssa..
Pitää vain olla aina läsnä ja silmät selässäkin ;)
torstai, 22. toukokuu 2008
Masukuva rv 36+1
keskiviikko, 21. toukokuu 2008
Mökkeilyä ja muuta kivaa..
Viime viikonloppu meni Mikkelissä mökkeillessä.. Ihana päästä välillä luonnon rauhaan rentoutua ja tehdä pihatöitä.. haravoinnista tosin olen saanut kärsiä tälläviikolla kun yläselkää juilii aina kumarrellessa oikean lapaluun alta..
Remu suorastaan riehaantui raikkaasta ilmasta ja lähti innoissaan mukaan jokaiselle veneretkelle! Poika on mainion näköinen kun korvat vaan lepattaa tuulessa ja nenä nuuhkii veneen pärskeitä. Viime kesänä Remu putosi muutaman kerran laiturilta / veneestä veteen mutta eipä ole näyttänyt saaneen kummempia traumoja tapahtuneesta..
Tällä viikolla käytiin miehen kanssa tutustumassa kätilöopiston synnytysosastolle. Oikein positiivinen kokemus oli kaikin puolin! Nyt on jotenkin paljon rauhallisempi/levollisempi olo ja toivoisi vaan että mahdollisimman pian pääsisi tositoimiin ;)
Synnytyshuonekkin oli todellal inhimillisen näköinen eikä laisinkaan mikään vihreän leikkaussalin oloinen, millaiseksi sen oli kuvitellut :D
Kätilö joka meitä opasti oli myös erittäin ammattitaitoinen ja ihanan oloinen. Lopuksi pääsimme vielä vierailemaan 3pv vanhan vauvan ja vanhempien luona.
Remu suorastaan riehaantui raikkaasta ilmasta ja lähti innoissaan mukaan jokaiselle veneretkelle! Poika on mainion näköinen kun korvat vaan lepattaa tuulessa ja nenä nuuhkii veneen pärskeitä. Viime kesänä Remu putosi muutaman kerran laiturilta / veneestä veteen mutta eipä ole näyttänyt saaneen kummempia traumoja tapahtuneesta..
Tällä viikolla käytiin miehen kanssa tutustumassa kätilöopiston synnytysosastolle. Oikein positiivinen kokemus oli kaikin puolin! Nyt on jotenkin paljon rauhallisempi/levollisempi olo ja toivoisi vaan että mahdollisimman pian pääsisi tositoimiin ;)
Synnytyshuonekkin oli todellal inhimillisen näköinen eikä laisinkaan mikään vihreän leikkaussalin oloinen, millaiseksi sen oli kuvitellut :D
Kätilö joka meitä opasti oli myös erittäin ammattitaitoinen ja ihanan oloinen. Lopuksi pääsimme vielä vierailemaan 3pv vanhan vauvan ja vanhempien luona.
tiistai, 13. toukokuu 2008
Äitienpäivä tuli ja meni..
Meillä kyseinen viikonloppu oli rauhallinen..
Miekkonen kun läksi 7:30 lauantai aamuna hakemaan polttarisankaria risteilylle niin minä tyttö pistin kimpsut ja kamsut kasaan, nappasin koiran kainaloon ja painelin kohti Nummelaa vanhempieni luokse.
Kotosalla olivat ostaneet uudet parveke kalusteet ja saimme entisen pirttipöydän penkkeineen mökille vietäväksi, hiukan huonossa kunnossa kun pinnat olivat niin aloitin sitten hiomaan vanhoja lakkoja pois pöydän pinnasta, onneksi ei käsin tarvinnut edes yrittää vaan sain leppoisasti koneella täryytellä pöydän pintaa, jossain vaiheessa iskä innostui auttelemaan ja kaivoi sähkö höylän kaapin nurkasta ja veteli sillä suorat pinnat puhtaiksi kun olin enimmät saanut hiottua pois.. Se siitä minun urakastani, isä ei hievahtanut paikoiltaan ennen kello kahdeksaa illalla :D
Sunnuntaina herättelimme äidin puoli kahdeksanaikaan (äiti meinasi pompata jo ennen seitsemää ylös;)
kortteja annettiin ja isä ja veli olivat hankkineet 50€ lahjakortin Emotioniin (minä annoin jo lauantaina ruusupensaan ettei kerennyt paketissa nuukahtaa).
Yhdeksältä saimme päähämme lähteä katsomaan Potkulauta viestiä Nummelan keskustaan joka muuten oli viimeinen ja 40. kerta enkä ollut ikinä edes kuullut koko viestistä!!!
Jokatapauksessa kun pääsimme perille oli palkintojen jako jo täydessä käynnissä enkä siis päässyt näkemään sitä viimeistäkään viestiä.
Siitä sitten suuntasimme kohti lohjan hautausmaata, äitienpäivänä on aina ollut tapana käydä istuttamassa ruusu mummon haudalle.
Kyllä on kauniita vanhoja puita hautausmaa täynnä, minua on aina jotenkin kiehtoneet vanhat hautaus maat, varsinkin sellaiset joissa hauta kivissä ja ristissä on vielä ilmoitettu vainajan sääty ja ammatti, aivan uskomattoman "nostalgisia" paikkoja!!
Miekkonen kun läksi 7:30 lauantai aamuna hakemaan polttarisankaria risteilylle niin minä tyttö pistin kimpsut ja kamsut kasaan, nappasin koiran kainaloon ja painelin kohti Nummelaa vanhempieni luokse.
Kotosalla olivat ostaneet uudet parveke kalusteet ja saimme entisen pirttipöydän penkkeineen mökille vietäväksi, hiukan huonossa kunnossa kun pinnat olivat niin aloitin sitten hiomaan vanhoja lakkoja pois pöydän pinnasta, onneksi ei käsin tarvinnut edes yrittää vaan sain leppoisasti koneella täryytellä pöydän pintaa, jossain vaiheessa iskä innostui auttelemaan ja kaivoi sähkö höylän kaapin nurkasta ja veteli sillä suorat pinnat puhtaiksi kun olin enimmät saanut hiottua pois.. Se siitä minun urakastani, isä ei hievahtanut paikoiltaan ennen kello kahdeksaa illalla :D
Sunnuntaina herättelimme äidin puoli kahdeksanaikaan (äiti meinasi pompata jo ennen seitsemää ylös;)
kortteja annettiin ja isä ja veli olivat hankkineet 50€ lahjakortin Emotioniin (minä annoin jo lauantaina ruusupensaan ettei kerennyt paketissa nuukahtaa).
Yhdeksältä saimme päähämme lähteä katsomaan Potkulauta viestiä Nummelan keskustaan joka muuten oli viimeinen ja 40. kerta enkä ollut ikinä edes kuullut koko viestistä!!!
Jokatapauksessa kun pääsimme perille oli palkintojen jako jo täydessä käynnissä enkä siis päässyt näkemään sitä viimeistäkään viestiä.
Siitä sitten suuntasimme kohti lohjan hautausmaata, äitienpäivänä on aina ollut tapana käydä istuttamassa ruusu mummon haudalle.
Kyllä on kauniita vanhoja puita hautausmaa täynnä, minua on aina jotenkin kiehtoneet vanhat hautaus maat, varsinkin sellaiset joissa hauta kivissä ja ristissä on vielä ilmoitettu vainajan sääty ja ammatti, aivan uskomattoman "nostalgisia" paikkoja!!
