Onko olemassa mitään tylsempää kuin kotona yksin istuminen harmaana maanantai aamuna kun laskettuun aikaan on jäljellä vielä kuusi viikkoa, vauva kyllä välillä potkiskelee, mutta muuten antaa kuulua itsestään hävyttömän vähän. Eilen tosin tajusin ettei olemukseni ole enään kovin keveä. Kun  puskee rappusia kolmanteen kerrokseen ylös alas muutaman kerran päivässä niin alkaa kaivata omaa kroppaansa takaisin, mitä pikemmin sen parempi.
Olen kyllä suunnattoman ylpeä kasvavasta vatsastani, ja alku raskaus menikin peiliin tuijotellessa ja valitellessa kun ei se suostunut ollenkaan kasvattamaan ympärysmittaansa. Vatsani ei ole kaunis rantapallo niin kuin useimmilla odottajilla, se on ennemminkin varsin litteä ja leveä. Painoakaan ei ole lähtöpainosta tullut lisää kuin 2.5kg ja sekin vasta muutaman viikon sisällä. Ehkä parempi niin, ei ole sitten ylimääräistä pudotettavaa kun lapsi on saatettu maailmaan.